HEINÄVESI / Pia Paananen

Valamon luostarin Kulttuurikeskuksessa on vuoden 2026 loppuun asti esillä Rudolf Koivun (1890–1946) kuvitustaidetta esittelevä Rudolf Koivu – Satumainen kuvittaja -näyttely. Amerin Kulttuurisäätiön ja Tuusulan taidemuseon kanssa yhteistyössä tuotetun näyttelyn kuratoivat Liisa Heikkilä-Palo ja Päivi Ahdeoja-Määttä.

Liisa Heikkilä-Palo (vas.) ja Päivi Ahdeoja-Määttä kuratoivat Valamon näyttelyn. Kuva: Pia Paananen.

Rudolf Koivun kuvituksissa on kauneutta ja mystiikkaa, mutta myös voimakasta liioittelua. Hän asettaa rinnakkain kauneuden ja rumuuden tai pelon ja rohkeuden, joiden avulla katsoja johdatetaan lumottuun maailmaan, missä kaikki on mahdollista.

Koko perheen näyttelyä luodessaan kuraattorit ovat visuaalisuuden lisäksi huomioineet kuvitusten tarinallistamisen ja kuvitusten ohessa on esillä runsaasti otteita Koivun kuvittamista saduista. Kiinnostava lisä näyttelykokemukseen voisi olla Rudolf Koivun kuvittaman satukirjan ottaminen mukaan ja oman satuhetken pitäminen näyttelytilan kutsuvilla tuolilla tai sohvilla.

Katsoja johdatetaan lumottuun maailmaan, missä kaikki on mahdollista.

Valamon kulttuurikeskus tulvii satua tammikuulle 2027 esillä olevan näyttelyn aikana. Kuva: Pia Paananen

Rudolf Koivun satuaiheet ovat päätyneet myös kalentereihin, postimerkkeihin ja postikortteihin. Tämä osuus on esillä Valamon kirjastossa. Kuva: Pia Paananen

Karuista olosuhteista kuvitustaiteen edelläkävijäksi

Pietarissa syntyneen Koivun lapsuus oli karu. Liperiläissyntyinen äiti ja tyrvääläissyntyinen isä kuolivat, kun Koivu oli 3-vuotias. Pikkupoika siirtyi ensin pietarilaisen nuohoojaenonsa perheeseen ja sen jälkeen Tyrväälle isoäitinsä hoiviin. Isoäidin kuoleman jälkeen uusi perhe löytyi Koivun kummitäti Maikki Salmensaaren perheestä Helsingistä.

Koivun lahjakkuus piirtäjänä tuli esille varhain, ja Salmensaaren perhe maksoi hänen koulutuksensa Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Siellä häntä opettivat muun muassa Hugo Simberg (1873–1917) ja Eero Järnefelt (1863–1937). Saamiensa oppien ja Pääskynen-lehteä toimittaneen Anni Swanin (1875–1958) tuen myötä nuori piirtäjä sai WSOY:ltä ensimmäisen vakituisen kuvittajan paikan.

– Koivun aloittaessa uraansa kuvitustaidetta taiteen lajina ei oikeastaan ollut olemassa, ja Koivusta tuli uuden taiteen alan pioneeri, näyttelyn avajaistilaisuuden juhlapuheen pitänyt Anu Vehviläinen muistutti.

Alkujaan taidemaalarin urasta ja omista näyttelyistä haaveilleesta Rudolf Koivusta tulikin yksi Suomen työllistetyimmistä ja ajan myötä rakastetuimmista kuvittajista. Hän kehitti kuvitustaidettaan painotuotannon kehityksen mukana ja oli tietoinen satujen historiasta. Ystävyys ja yhteistyö satukirjailija Raul Roineen kanssa yhdessä runsaiden oppikirjakuvitusten kanssa jättivät jäljen useisiin sukupolviin.

Näyttelyyn liittyy Henna Hietaisen toimittama Rudolf Koivu. Satumainen kuvittaja -kirjanen. Kuva: Pia Paananen

Paljon yhteyksiä Pohjois-Karjalaan

Kävijät pääsevät tutustumaan taiteilijaan myös pintaa syvemmältä. Henkilökohtaiset valokuvat avaavat verhoa taiteilijapersoonan taakse, ja muistuttavat yhteyksistä, joita Koivulla oli Pohjois-Karjalaan.

Tärkein yhteys oli ystävyys taidemaalari Enon Kaltimoon asettuneeseen Eino Härköseen (1886–1944). Miehet tutustuivat jo Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, ja siitä lähtien Härkönen ja hänen Kaltimon kotinsa oli tärkeä henkinen ja taloudellinen tuki Koivun elämässä. Luonnollisesti sukuyhteydet Liperiin ja Hartikaisen sukuun olivat merkittäviä.

Valamon luostarin myyntipäällikko Markku Puustinen kertoo, että näyttely on herättänyt kysymyksiä Koivun ja Valamon suhteesta. Mitään erityistä suhdetta ei kuitenkaan ole ollut, näyttelyn taustalla on tuoda korkeatasoinen kuvitusnäyttely Valamoon ja Heinävedelle.

– Idea Koivun näyttelyyn on tullut täältä luostarilta. Nyt ei ole erityinen Koivun juhlavuosi, vaan on haluttu tuoda esille yksi Suomen merkittävimmistä kuvittajista ja esitellä monipuolisesti hänen laajaa kuvitustuotantoaan.

Rudolf Koivu työhuoneellaan; Yhtyneet Kuvalehdet, Helsinki.