Julkiset sosiaalipalvelut ovat nousseet puheenaiheeksi, kun hallitusta on vaadittu tilille kertomaan, mistä sosiaalihuollon palveluista se aikoo suunnittelemansa 100 miljoonaa leikata. Leikkauslistalla ovat yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevien palvelut eli lastensuojelu, vammaispalvelut ja ikääntyneiden kotihoito.

Hallitus aikoo leikata lastensuojelusta muun muassa keventämällä lastensuojeluyksiköiden henkilöstömitoitusta, vaikka tiukennuksia on alun perin tehty vakavien väkivaltatilanteiden jälkeen. Norminpurullaan se vaarantaa sekä yksiköiden työntekijöiden että lasten turvallisuuden.

Hallitus on jo tehnyt ikääntyneiden ja vammaisten asumiseen jättimäiset leikkaukset, mutta nyt se haluaa leikata myös ikääntyneiltä vammaisilta. Vammaispalvelulakia aiotaan rajata siten, että ikääntyneet vammaiset eivät enää kuuluisi sen piiriin.

Hallitus haluaa supistaa ikääntyneiden kotihoitoa korvaamalla sitä digipalveluilla. Etäpalvelut voivat täydentää palvelua, mutta kotihoidosta ei voi leikata 16 miljoonaa euroa säästötavoite edellä ilman, ettei yhä huonokuntoisempien kotona hoidettavien asema heikkenisi ja hoitajien määrää taas vähennettäisi.

Kotona asuvien ikääntyneiden määrän kasvu merkitsee myös hyvinvointialueiden vastuulle kuuluvan pelastustoimen tarpeen lisääntymistä.

Tämä peruspaletti on osa arjen turvallisuutta, joka lisää kriisinsietokykyämme, yhteenkuuluvuuttamme ja siten sisäistä turvallisuutta.

Pelastustoimi nojaa pelastuslaitosten lisäksi vahvasti sopimuspalokuntiin, jotka osallistuvat lähes puoleen kaikista pelastustoimen hälytystehtävistä. Maaseudulla sopimuspalokunta on usein paikalle ensin saapuva pelastusyksikkö, kun taas kaupungeissa se toimii pääosin ammattipalokunnan tukena.

Kumpikin tehtävä jää suorittamatta, jos sopimuspalokunnalla ei ole riittävästi osaavaa henkilöstöä. Vaikka tämä ongelma koskettaa lähes puolta hyvinvointialueista, Savo–Karjala mukaan lukien, joutuu Pelastusopisto vähentämään sopimushenkilöstön koulutusta hallituksen leikkausten takia.

Hyvinvointialueella on paikallistuntemus järjestää pelastustoimi sille parhaiten toimivalla tavalla, mutta valtion on vastattava sekä koulutuksen, pelastuslaitosten että sopimuspalokuntien riittävästä rahoituksesta. Valtion alueille antama rahoitus ei ole korvamerkittyä, joten kun hallitus leikkaa hyvinvointialueilta, se leikkaa myös pelastustoimelta.

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi rahoitetaan yhteisistä verovaroistamme. Tämä peruspaletti on osa arjen turvallisuutta, joka lisää kriisinsietokykyämme, vahvistaa yhteenkuuluvuuttamme ja siten sisäistä turvallisuutta.

Tuula Väätäinen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja alue- ja kuntavaaliehdokas. Hän on koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja.