Ennen kaikkea odotus oli samanlaisesta kansallisesta huumasta kuin Krimin valtauksen yhteydessä yhdistettynä kansainvälisen yhteisön hölmistyneeseen toimettomuuteen. Odotus oli myös siitä, että ukrainalaiset joko ilomielin tai ainakin pahemmin vastustelematta ottaisivat vastaan Venäjän asevoimat vapauttajina. Toisin kävi.

Suurhyökkäyksen epäonnistumisesta tähän hetkeen on Venäjän julkinen viestinnän toimintatapa Suomessa ollut sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti suurlähetystön verhojen pitäminen kiinni. Venäjän sisäisesti Suomesta on kyllä viime aikoina luotu ikiaikaista vihollista. Tänä keväänä Venäjä on kuitenkin ryhtynyt aktiivisempaan toimintaan Suomen infoympäristössä. Tämä muutos tuli selväksi viimeistään voitonpäivänä toukokuun alussa.

Suurin voitonpäivän tapahtuma Suomessa oli Venäjän suurlähetystön vastaanotto, jolla kerrottiin olleen nelisensataa henkeä. Sosiaalisen median perusteella voidaan sanoa, että paikalle oli kutsuttu ja saapunut suomalaisista tahoista ainakin Vapauden liitto -puolueen väkeä, Naapuriseuran edustajia ja Venäjällä opiskelleita. Tuttu kasvo noissa juhlissa oli myös pitkäaikainen kansanedustaja Jaakko Laakso. Sosiaalisessa mediassa julkaistut yhteiskuvat suurlähettiläs Kuznetsovin kanssa kertonevat siitä, että vieraita on rohkaistu jakamaan tietoa osallistumisestaan.

Tänä keväänä Venäjä on ryhtynyt aktiivisempaan toimintaan Suomen infoympäristössä.

Hangossa suurlähetystö järjesti seppeleenlaskun kaatuneiden muistomerkille neuvostosotilaan uniformuihin puettuine lapsineen. Kuolemattomien rykmentti ei sentään marssinut Helsingissä, kuten pari kertaa tapahtui ennen korona-aikaa. Mutta Moskovasta kerrottiin, että maailmalla olisi marssittu yli sadassa paikassa Huippuvuorilta Venezuelaan. Ulkomailla asuvia venäläisiä oli selvästi rekrytoitu viemään valtionsa viestiä asuinmaassaan.

Venäjälle myönteisempien näkemysten julkilausuminen on yleistynyt suomalaisten keskuudessa. Voitonpäivää lähetystössä juhlineet olivat toki enemmän marginaalissa olevia, mutta myös muualla pulpahtelee pintaan puheenvuoroja, joita ei ole pitkään aikaan kuultu.

Lappeenrannassa paikallinen Vasemmistoliiton osasto asetti ehdolle useita Aleksanteriliitossa toimivia suomenvenäläisiä. Liiton tavoite on karkeasti yleistäen saada Suomen ja Venäjän raja jälleen auki ihmisille. Vasemmistoliiton Lappeenrannan valtuustoryhmä päätti erottaa Aleksanteriliiton puheenjohtajan Ivan Deviatkinin valtuustoryhmästä ennen kuin varsinainen valtuustotyöskentely ehti alkaakaan. Deviatkinin lausunnot liittyen sotaan Ukrainassa olivat liikaa puolueelle.

Myös Turussa Vasemmistoliitolla on sisäinen kahina käynnissä, kun eurovaalien jälkeen eduskuntaan nousseen Johannes Yrttiahon ja hänen kannattajiensa kannat suhtautumisessa Venäjään poikkeavat niin vahvasti puolueen kannasta.

Kummassakin tapauksessa tosin sanotaan puututtavan käytökseen liittyviin epäkohtiin, ei mielipiteisiin.

Yksi osa näiden teemojen nousua on ollut nähtävissä perussuomalaisten keskuudessa, jossa rivijäsenet puolueen tunnuksia näkyvästi kantaen ovat ottaneet kielteisiä kantoja Ukrainan auttamiseen ja Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Puolueen linja tämä ei ole, eikä voi olla, ainakaan niin kauan kun Jussi Halla-aholla on vaikutusvaltaa. Mutta varsinkin EU-vastaisuutta perussuomalaisissa riittää ja sen teeman hyödyntäminen Venäjän vaikuttamistoiminnassa laajemminkin näyttää olevan käynnissä.

Kovasti pinnistää esille myös Paavo Väyrynen, joka 78 vuoden kypsässä iässä on enemmän kuin ikinä sitä mieltä, että hän on oikeassa ja muut väärässä. Väyrynen uskoo horjumatta Suomen ja Venäjän erityissuhteeseen ja hänen itsensä kekkosmaista merkitystä tässä asetelmassa.

Venäjä tosiaan etsii koko ajan erilaisia väyliä vaikuttamistyölleen. Esimerkiksi kansankirkkojemme kautta on haettu tapoja vaikuttaa ja hajottaa suomalaista yhteiskuntaa. Evankelis-luterilaista kirkkoa hajotetaan naispappuden vastaisten voimien tukemisella. Myös Ortodoksisen kansankirkkomme sisälle on luotu vastakkainasettelua, jossa ytimessä on erilainen näkemys idänsuhteista. Itäisessä Suomessa rajan kiinni pitämiseen liittyvät talousvaikeudet ovat myös vahvasti esillä oleva teema. Rauhasta on myös tullut jälleen Kremlin propagandan taajaan käyttämä aihe.

On sääli, että nykyinen hallitus ei pysty tarttumaan informaatioympäristömme turvallisuutta lisääviin toimiin näköjään lainkaan. Niille kun näyttäisi olevan nyt ikävän paljon tarvetta.

Janne "Rysky" Riiheläinen