Keväällä 2022 monet tekivät Venäjän hyökkäyksen varalta suunnitelmia. Kotivaraa laitettiin kuntoon, lähtökasseja pakattiin valmiiksi. Sota oli tullut käsitettävän lähelle, kun se ei ollutkaan enää toisten maiden jossain kaukana tapahtuvaa tuhoa ja kuolemaa.

Kevät 2022 oli jatkuvaa jännittämistä, sillä taustalla kummitteli ajatus siitä, että jos Ukraina kaatuu, tarkoittaa se meillekin hyvin ikäviä asioita. Ukrainalaisten sitkeä taistelu on kuitenkin paitsi pelastanut heidät maansa tuholta ja kuolemalta, myös antanut meille mahdollisuuden varautua ja liittoutua.

Ukraina on alivoimaisena puolustautujana pärjännyt olemalla ainakin riittävän monessa asiassa Venäjää fiksumpi. Se on kehittänyt sodan aikana jatkuvasti uutta teknologiaa, jolla se iskee takaisin. Ilman merivoimia se karkotti Venäjän laivaston lähivesiltään. Se on rintamalla asettanut tavoitteekseen aiheuttaa 50 000 hengen tappiot Venäjälle kuukaudessa. Ukrainan oman arvion mukaan he olisivat tuottaneet maaliskuussa tappioina 35 000 kaatunutta tai vakavasti haavoittunutta.

Tähän nopeasti kehittyvään drooniteknologiaan perustuu myös Ukrainan strategia kuluttaa ja vähentää Venäjän kansantalouden resursseja käydä sotaa. Siksi se iskee syvällä Venäjällä erilaisiin tehtaisiin, jotka ovat osa Venäjän sotateollisuuden toimitusketjuja. Näihin kuuluvat myös osana maailmanmarkkinoita toimivat öljynjalostamot ja -satamat.

Kun Trumpin hallinto huomasi hyökkäyksensä Iraniin kohottavan polttoaineiden hintoja, hän vapautti väliaikaisesti Venäjän öljynvientiä pakotteista. Tämä oli varmaan yksi syy, miksi Ukraina hyökkäsi Suomenlahden pohjukan öljysatamiin juuri nyt. Ukrainan iskujen tehosta ja maailmanlaajuisesta vaikutuksesta kertoo, että jotkut Ukrainan ulkomaiset liittolaiset ovat pyytäneet sitä keskeyttämään droonihyökkäyksensä polttoaineiden hintojen nousun takia.

Kun joitakin näistä Venäjän ölynvientiä vastaan suunnatuista drooneista eksyi Suomeen, tuli sota keskellemme. Tavallaan olimme toki kohdanneet droonisotaa jo pitkään, sillä itäisessä Suomessa tutuksi tulleet GPS-häiriöt ovat osa Venäjän yrityksiä torjua iskuja. Monet tämän sodan teknologiset loikat on otettu elektronisen sodankäynnin puolella.

Nykyaikainen sota leviää väkisinkin ympäristöönsä.

Ukraina pahoitteli drooniensa lentämistä Suomeen ja esitti syyksi Venäjän toimet droonien eksyttämiseksi kohteesta. Näin varmaan onkin, mutta se ei tietenkään tee drooneista yhtään vähemmän ukrainalaisia. Asetelma kertoo siitä, että nykyaikainen sota leviää väkisinkin ympäristöönsä.

Suomi tukee Ukrainaa sen puolustautuessa Putinin Venäjän tuhoamisyritystä vastaan. Teemme sitä mitä suurimmassa määrin myös itsekkäistä syistä, sillä Ukrainan häviö tarkoittaisi meihin kohdistuvan uhan kasvamista.

Tilanteessa on siis kaksi sinällään oikeaa ja perusteltua, ristikkäistä näkökulmaa. Ensinnäkin Suomeen ei saa lentää sotakoneita ja toisekseen meidän kannattaa tukea Ukrainaa melkeinpä kaikin keinoin, sen epätasaisessa taistelussa olemassaolostaan.

Kuten todellisessa maailmassa usein, ei valittavissa olevissa vaihtoehdoissa ole tarjolla yhtään varsinaisesti hyvää. Joko siedämme uhkaa, että suomalaisia kuolee eksytettyjen tai eksyneiden droonien takia tai vaadimme Ukrainaa lopettamaan tuloksekkaat iskut Suomen lähialueille.

Itse olen edellisen vaihtoehdon puolella, luottaen osaltaan myös siihen, että viranomaiset tekevät nyt parhaansa tämän uhkan minimoimiseksi. Ukrainan häviö kun tarkoittaisi meille valtavan paljon suurempia uhkia kuin nuo satunnaiset droonit.

Janne Riiheläinen