Lieneekö tuo ihan hyvän journalistisen tavan mukaista, mutta soittaja kertoi vasta tovin päästä, ettei ole ostamassa mainosta vaan tekevänsä Savon Sanomiin uutista hyvinvointialueen ryhmärahojen käytöstä. Esille oli noussut myös hyvinvointialueen demariryhmän mainos Itäsuomalaisessa.

Lehti uutisoi tuloksensa 30.3. otsikolla "Juhlat kylpylähotellissa, kallis ilmoitus puolueen lehdessä – selvitimme ryhmärahojen käyttöä Pohjois-Savossa".

Mitä moitittavaa mainoksen ostamisessa puolueen omasta lehdestä on ollut?

Uutisesta ei varsinaisesti käy ilmi, mitä moitittavaa mainoksen ostamisessa puolueen omasta lehdestä on ollut, mutta piilopuoluetueksi se uutisessa tulkittiin. Lehden mediakortin mukainen, normaaleja moduulihintoja kalliimpi julkishallinnon palstamillihinta oli tästä ilmeisesti todiste. Savon Sanomista olisi kuulemma saanut vaalimainonnasta alennusta.

Omaa hintaansa lehti ei kerro, mutta Itäsuomalainen voi sen omalla tietopyynnöllään kertoa: Savon Sanomissa sivun mainoksen hinta olisi ollut kaikkine vaalialennuksineen noin puolitoistakertaa kalliimpi, moduulihintoja noudattaen yli kolminkertainen, esimerkiksi etusivulla lähes 17 000 euroa veroineen.

Sekään tuskin on mikään paljastus, että SDP:läiset järjestöt saattavat mainosvalinnoillaan myös tukea omaa mediaansa. Hyvinvointialueen ohjesäännöissä ei sentää ole määritelty, että ryhmärahoja voisi käyttää ainoastaan Keskisuomalaisen medioihin, jotka sitten omistajansa Vesa-Pekka Kangaskorven päiväkäskyllä voivat ohjata rahansa tukemaan Pro Markkinatalouden hyvää työtä elinkeinoelämälle myönteisen hallituspohjan muodostamisessa.

Ottakaa nyt siitäkin selvää, aloittakaan vaikka lukemalla Elina Grundströmin kirja Tehtävä Keski-Suomessa (Siltala).

Arto Miettinen

Itäsuomalaisen päätoimittaja