Tiukasti suojellun karhun tappaminen olisi sallittua vain poikkeuksellisesti ja tarkasti määritellyin ehdoin. Valitusoikeus on siksi tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa ja perusoikeus, jota ei pitäisi kyseenalaistaa ja josta ei pitäisi syyllistää valittajaa.

Luonnonvarakeskuksen karhukanta-arviot perustuvat pitkälti metsästäjien tekemiin havaintoihin, ja joillakin havaintojen tekijöillä voi myös olla oma intressi saada kaatolupia. Riistakeskuksella olisi ollut mahdollisuus myöntää yksittäisiä poikkeuslupia tilanteisiin, joissa karhuista on ollut oikeasti haittaa tai vaaraa. Vahinkoperusteisissa poikkeusluvissa ongelmatilanteita aiheuttavat eläimet, tässä tapauksessa karhut, yksilöidään. Sen sijaan nyt metsästys nähdään ainoana ratkaisuna lähes kaikkiin karhuongelmiin.

Karhun aiheuttamat vahingot Pohjois-Karjalassa olivat Riistakeskuksen mukaan vuonna 2024 suhteellisen vähäisiä ja pääosin rehupaaleihin ja viljaan kohdistuvia maatalousvahinkoja. Lisäksi tilastoitiin mehiäispesien tuhoamisia ja yksi koiravahinko. Karhuvahingot ovat korvattavia, mutta korvaussummia tulisi korottaa ja tarkentaa. Mehiläispesien suojaukseen myönnetään tukea ja olisi myös syytä kehittää keinoja rehupaalien suojaamiseksi.

Usein lupahakemusten taustalla onkin pääosin se, että metsästysharrastus vaikeutuu. On hyvä kysyä, miksi juuri metsästäjien harrastusta suojellaan näin vahvasti. Petoeläinten, siis myös karhun, metsästäminen periaatteella, että metsästäjille ei muuten jäisi hirviä saaliseläimiksi, on kestämätön. Pedot ovat hirvieläinten luontaisia kannanhoitajia ja osaltaan vähentävät liikennevahinkoja.

Lisäksi karhun liha ja taljat päätyvät kannanhoidollisessa metsätyksessä metsästäjien käyttöön, mikä tekee tästä toiminnasta myös taloudellisesti kannattavampaa. Tämä voi osaltaan selittää, miksi kannanhoidollista metsästystä ajetaan niin voimakkaasti. Kuitenkin luontodirektiivin nojalla tiukasti rauhoitetun karhun kohdalla jäsenvaltioiden olisi kiellettävä karhun ja sen osien hallussapito, kuljetus ja kaupan pitäminen.

Ennen kuin karhukantaa päätetään vähentää, pitäisi miettiä, onko vahinkoihin varauduttu riittävästi ennalta. Karhua ei pitäisi tappaa vain varmuuden vuoksi. Se on tärkeä osa suomalaista luontoa, eikä sitä saa uhrata pelon, tottumusten tai harrastuksen nimissä.

Annamari Markkola

puheenjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry

Kaija Kiiskinen

hallituksen jäsen
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry