Kävin tiistaina 6.5. Joensuun pääkirjastossa, joka avautui parin viikon tauon ja pikku remontin jälkeen. Oli helppo huomata, että kirjasto on paitsi todellinen sivistyksen kehto, myös tavallisten ihmisten kohtaamisten keskeinen paikka.

Tuli jälleen kerran todistetuksi kuinka tärkeä instituutio kansalaisia ilmaiseksi palveleva laitos kirjasto Suomessa on. Aamupäivällä 6.5. oli Joensuun kirjaston avajaisissa sen verran porukkaa, että päätin tulla uudelleen vasta klo 17 paikkeilla. Iloisia kirjastonkäyttäjiä piisasi iltapäivälläkin yhä jonoksi asti sekä lehtisalissa, palautusluukulla että lainauksessa. Virkailijat auttoivat parhaansa mukaan eikä paniikkia syntynyt. Ilmaisia kaupallisia sangollisia “puutaheinää” ei jaettu, mutta kirjoista, lehdistä, lukemisesta ja kirjallisuudesta kiinnoistuneita oli silti yllin kyllin.

Keskustelin muutaman kirjaston käyttäjän kanssa: niin pienten lasten kanssa liikkuvien vanhempien kuin eläkeläisten ja ulkomaalaisten kanssa. Kaikki hymyilivät tyytyväisyyttä, kaikki olivat yhtä mieltä siitä tärkeydestä, että kirjasto oli taas avannut ovensa.

Kansalaiset tarvitsevat ilmaisen olohuoneen.

Kirjasto ja sen monipuoliset palvelut ovat onneksi yhä ilmaisia jatkossakin. Joensuun kokemus osoittaa 6.5. kuinka tarpeellisia ne palvelut ovat: niin se, että lukeminen mahdollistuu ja lainaus kuin että lehtihyllyt, musiikki- ja lastenosasto ja tietokoneet ovat asiakkaiden käytössä.

Kun aina välillä vilautetaan kirjastonkäytön maksullisuutta, kehottaisin eri puolueiden päättäjiä ja saksiniekkoja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Joensuussa vierailemaan paitsi Joensuun pääkirjastossa myös muissa sivukirjastoissa (joita uhkaa aina silloin tällöin sulkeminen). Kansalaiset tarvitsevat ilmaisen olohuoneen, lasten ja nuorten tapaamispaikan, lehtihyllyt ja myös esimerkiksi ne hienot palvelut, eri kirjallisuuspiirit ja yleisötilaisuudet, joita Joensuun pääkirjaston Muikku-sali tarjoaa yleisölle.

PS. Oma henkilökohtainen mietteeni on se, että minusta ei olisi ikinä tullut kirjoitustyöläistä ellei olisi ollut kirjastolaitosta, mahdollista ilmaiseen lukemiseen ja ihmisten kanssakäymisen sekä kirjoittamisen oikeita “sivistysyliopistoja” eri puolilla Suomea, missä olen milloinkin asunut.

Pentti Stranius,

susirajan virallinen Öisinajattelija