Presidentinvaaleista olisi pitänyt muodostaa ”kansanäänestys”, mutta valitettavasti Pekka Haaviston kannattajien taholla tässä myöhästyttiin.

Kansallisesti Orpon hallitus muodostaa vakavan vaaran. Presidentti johtaa yhden puolueen kokoomuslaista hurmaa. Kuten Itäsuomalaisen päätoimittaja Arto Miettinen pääkirjoituksessa (12.3) totesi: ”Suojelupoliisin Marteliuksella on täysi työ suojella meitä Orpon hallituksen militaristiselta uholta”.

Jopa Supo totesi Ukrainan sodan vieneen Venäjän pelon Suomen ylitse, erityisesti Yle (9.1.,,18.2. jne.). Kun kokoomus alkaa vyöryttää Suomeen ydinaseita, on tietysti lähetyksissä asiantuntijoina Pasternak ja ”Ylen Nato-erikoistoimittaja”. Samat asiantuntijat osasivat nimetä Venäjän syyllisiksi kaapelirikkoihin ja Nord-stream kaasuiskuun.

Ja vaikka jälkimmäisessä Saksan ja Euroopan poliisitutkinnat osoittivat kaasuiskun olleen Ukrainan poliittisen ja sotilasjohdon operoima, ei meillä asiaa ”hallituksen kanavilla tarjoiltu”. Ukrainan sotilasjohdolle saatiin toki turvapaikka suurlähettilääksi Britanniaan. Kuten Miettinen toteaa, kuka tahansa kelpasi televisioon kommentoimaan kriittiseen infraan liittyviä uhkia. Osa nousi aina eduskuntaan asti. Orpon hallituksen tyylillä ei todella tarvitse ihmetellä, miksi Venäjä varustautuu.

Vähintä mitä pitäisi välttää on historiattomuus.

Kokomustan vallan vauhdilla heikennetään omaa uskottavuuttamme. Vauhdissa ei katsota edes, miten keskeinen pilarimme Yhdysvallat horjuu. Vähintä, mitä pitäisi välttää, on historiattomuus. Saksassa ja maailmalla on hyvä opiskella, mutta vähintä on maamme kansallisen selviytymisen ymmärtäminen.

Ulkoministeri Elina Valtonen laukoo, ettei Suomi tai sen rajan takaa ole sataan vuoteen uhattu Venäjää. 1941 Saksa valmistautui kauttakulkusopimuksella hyökkäykseen Pohjois-Suomessa, kun yhteistyössä Suomi eteni etelässä.

Puolustusministeri Häkkänen alkoi purkamaan ydinaserajoituksia ja pääministeri salaamaan. Samaa runttausta osoitettiin itärajasta, maamiinoista ja rajalaista. Luottamusta ei Häkkänen ole herättänyt puheillaan vaan joukkopakoa reservistä.

Presidentti Stubb ja kokoomuksen värisuora ei ole ollut harmonian tae (HS 20.3.). Presidentin vastuulla on varmistaa, että tieto kulkee ja avaintoimijat ovat kartalla. Prosessi petti. HS totesi oikein, ettei riitä keskittyminen kansainväliseen politiikkaan vaan Suomen kansallinen selviytyminen ja parlamentaarisen päätöksenteon arvostaminen edellyttää keskittymistä Suomen kansanvallan toimivuuteen.

Ydinenergialain purkamista käynnistettiin kokoomuksen ”etujoukolla” jo Kai Mykkäsen ministerikaudella. Kaikki rajaukset olisi pitänyt poistaa, kun suunnitellaan ”pienydinvoimaloita”. Hänen ydinansionsa etenivät hävittämällä Suomen siviilikriisinhallinnan koulutus Kuopion pelastusopiston yhteydestä.

Sen nykyisiä ansioita sotilaallisen kriisinhallinnan humussa ei ole erityisesti esitelty. Sisäministerinä korostin, että oli tärkeä vahvistaa lähtö- ja kauttakulkumaiden sosiaalisia, taloudellisia ja demokraattisia oloja. Tämä olisi ollut tärkeätä myös Suomen etujen kannalta. Kokoomuksen arvot näkyy painotuksissa.

Kari Rajamäki

valtiopäiväneuvos, SDP
sisäministeri 2003–07, EU:n sisäasiainministerineuvoston pj. 2006
kansanedustaja 1983–15
Kirjoitus on julkaistu myös Uusi Suomi Blogissa 20.3.2026