Mielipide: Sosiaalisen kuntoutuksen lakkauttaminen olisi lyhytnäköinen päätös
Perjantaina 17.4.2026 julkistettiin lista leikkausehdotuksista, joita sosiaalihuollon palveluihin kaavaillaan. Suurimpina säästökohteina esiin nostettiin kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus, jotka ollaan lakkauttamassa.
Kuntouttavan työtoiminnan alasajo ei tullut yllätyksenä, vaan työllisyyspalveluissa tähän on jo varauduttu. Sen sijaan sosiaalihuoltolain mukaisen sosiaalisen kuntoutuksen lakkauttaminen tuli järkyttävänä yllätyksenä. On todettu, että jopa kaksi kolmasosaa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista on sosiaalisen kuntoutuksen tarpeessa. Epäilen vahvasti, että monelle heistä uusien työllistymistä edistävien palvelujen toimintakykyvaatimukset ovat liian korkeat.
Sosiaalinen kuntoutus on sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua ja tavoitteellista tukea, joka vahvistaa arjenhallintaa, sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta. Se toimii usein siltana lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen välillä ja kokoaa eri palveluja yhteen. Erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmissa sen merkitys hoitoprosessin tukena on keskeinen.
Palvelua tulisi ennemminkin vahvistaa kuin lakkauttaa.
Siksi tämän palvelun leikkaamisen tulisi herättää huolta koko kuntoutuskentässä. Palvelua tulisi ennemminkin vahvistaa kuin lakkauttaa.
Lisäksi nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuudenusko on heikentynyt ja huoli omasta pärjäämisestä kasvanut. Sosiaalihuoltolain mukaisella sosiaalisella kuntoutuksella ja sen menetelmillä tuetaan nuorten kiinnittymistä työhön, koulutukseen ja kuntoutukseen sekä ehkäisemään näiden keskeytyksiä. Näiden työmuotojen purkaminen on lyhytnäköistä aikana, jolloin nuoret jätetään yhä useammin yksin työttömyyden, arjen ja toimeentulon haasteiden kanssa.
On myös muistettava, että kolmas sektori on ollut julkisen palveluntuottajan rinnalla tärkeä tuki sosiaalisen kuntoutuksen kentällä, mutta senkin resurssit ovat jo kaventuneet. Nyt ehdotetut leikkauspäätökset ovat jälleen esimerkki lyhytnäköisestä politiikasta, joka tulee kasvattamaan kuluja ja jossa säästöt tehdään ihmisten elämän kustannuksella.
Vastuu näistä ministeri Rydmanin kuvaamista ”kivuttomista” leikkauksista siirtyy hyvinvointialueille. Näistä ehdotuksista piirtyy selkeästi kuva siitä, että sosiaalihuollon palveluista ja niiden vaikuttavuudesta ei ehdotuksen tekijöillä ole riittävää asiantuntemusta.
Irmeli Stenberg-Louko (sd.)
alue- ja kaupunginvaltuutettu
