Näiden TSS-oikeuksien (taloudelliset, sosiaalliset ja sivistykselliset oikeudet) kirjaaminen perustuslakiin, herätti uskon hyvinvoinnin tasa-arvoiseen pysyvyyteen, mikä ”usko” on sittemmin osoittautunut ajalliseksi harhaksi, siksi tarvitsemme kansalaisoikeusindeksin.

Perustuslain/Valtiosäännön kokonaisuudistus alkoi jo 60-luvulla ja se valmistui osauudistuksina, kymmenien komiteoiden, lausuntojen, mietintöjen siivittämänä lopullisesti 1999. Vähemmistöjen vaikutusvaltaa suitsittiin lepäämäänjättämissääntöjen kaventamisena koskien uudistuksen jälkeen vain perustuslakeja, TSS-oikeuksia koskevien ”tavallisten” lakien jäädessä yksinkertaisella enemmistöllä eduskunnan päätettäviksi. Vaikka ihmisten TSS-oikeuksia kavennetaan perustuslaista huolimatta, talouden perusturvassa, koulutksessa ja SOTE-palveluissa tavallisten lakien säätämisen antamin edellytyksin. Ristiriidat ovat työllistäneet eduskunnan perustuslakivaliokuntaa.

Verojen alentamisesta ja perusoikeuksien leikkaamisesta on tullut pysyvä riesa hyvinvoinnille.

Kansalaisoikeusindeksin tarpeellisuuteen havahdumme konkreettisesti aina vaalien alla kun puolueet syyttävät toisiaan hyvinvoinnin rapauttamisesta ja korostavat sen säilyttämisen tarpeellisuutta. Verotuksen ylä- eikä alarajaa ole kirjattu kansalaisoikeudeksi vaikka verolait määrittävät TSS-oikeuksien laadun tason ja laajuuden. Verojen alentamisesta ja perusoikeuksien leikkaamisesta on tullut pysyvä riesa hyvinvoinnille Esko Ahon hallituksen ”suuren verouudistuksen jälkeen” 90-luvun alussa.

TSS-oikeudet, kansalaisten perusoikeudet on numeroin tai euroin ilmaistavissa, joten niiden kehitys on indeksoitavissa, jos vain poliittista tahtoa riittää? Nollavuodeksi eli luvulla 100 voitaisiin merkitä vuotta 2000, jolloin kansalaisoikeudet (TSS-oikeudet) perustuslakiin kirjattiin. Näin asiaa voidaan tarkastella sukupolven mittaisella ajanjaksolla ja kunkin hallituksen siihen painamilla ”puumerkeillä”. Tämän saman indeksin mukaan voidaan myös koostaa kunta- ja hyvinvointialuekohtaiset indeksit.

Jos asiaa tarkastelee esimerkiksi vuoden 1945 jälkeiseltä ajalta, jolloin puhuttiin kansalaisten ”vapaus-oikeuksista” ilman perustuslaillista suojaa, niin niiden (hyvinvoinnin) kehitys on kiistämätön noin vuoteen 1985, jolloin tulo- ja varallisuuserot lähtivät kasvamaan. Avoimeksi kysymykseksi jää, että tuliko TSS-oikeudet kirjata perustuslakiin, ikäänkuin kulloisenkin hallituksen ”selkänojaksi”, että hyvinvoinnista huolehditaan ilman kontrollia, ilman asiain tilasta kertovaa indeksiä?

Hannu Ikonen

Lieksa