Mielipide: Ympäristöystävällisestä Lieksasta väki vähenee
Lieksa valittiin vuonna 2016 Pohjois-Karjalan ympäristöystävällisimmäksi kunnaksi.
Valinnan syynä oli hiilinieluja kuluttava (nyt seisova) bio-öljylaitos ja kunnalta miljoonia vaatinut tuki. Elokuussa toimintansa aloittanut bio-kaasulaitos on myös ympäristön kannalta kysymyksiä herättävä laitos maaperää köyhdyttävine bio-aineksien keräilyineen ja teknisesti energiaa kuluttavine rakenteineen. Väkiluku on tipahtanut alle kymmenentuhannen (9979 L.L.28.8.).
Samassa lehdessä oli myös tiedot Vehkalammen kaavan edistymisestä ja Vehkakankaan liikennesuunnitelman käynnistämisestä, joista ei saa ympäristöystävällisiä enää tekemälläkään. Vehkalammen alue voisi olla lähimetsä asutuksen keskellä, eikä maankaatopaikka, jona sitä tarvitsee kaupunkiympäristönjohtaja Juha Jääskeläinen, ”meillä purettavaa riittää”. Vehkakankaalta arvokas kaupunkimetsä on jo hakattu.
Matkailijat eivät tänne tule ”aukkoja katselemaan”.
Jääskeläinen on oikeassa, että purkamista riittää, jos kaupungin strategia jatkaa samalla ”ympäristöystävällisyyden” tiellä, vanhan kaupunkirakenteen purkamisineen. Kun väki vain vähenee, olisi syytä kysyä, että ovatko päättäjien valinnat ”ympäristöystävällisyydessään” oikeita, tarjoilevatko valmistelijat, virkahenkilöt liian yksinkertaisia vaihtoehtoja vai vaihtoehtojen puutetta? Tämä on näkynyt muun muassa Kolin kaavoituksessa, Kaarisillan purkamisessa, Varasjoen sulkemisessa, Asemanseudun kaavoituksessa ja monessa muussa asiassa, yksimielisissä päätöksissä.
Metsien hoidossa kaupunki ei halua olla esimerkki ja neuvoja, että tulisi pyrkiä jatkuvan kasvatuksen, vesistöjäkin suojeleviin, peitteellisiin metsiin. Matkailijat eivät tänne tule ”aukkoja katselemaan” tai uudistuvaa kaupunkirakennetta parakkeineen ja maankaatopaikkoja silmäilemään. Väestön vähenemisessä on myös kysymys viihtymisestä, maisemasta, asuinympäristöstä, Pielisen ja Lieksanjoen rannoista. Haluammeko kohdata karhun tai suden marja- tai sieniretkillämme?
Ympäristöystävällisyys on aina ja kaikkialla säilyttävää, jossa medialla mielikuvien luojana on vahva rooli päätösten oikeutusten alleviivaajina tai niiden kyseenalaistajina. On helpompi toimia ensin mainittuna, alleviivaajana, nähdä asiat kuten päätösten tekijät, unohtaa ympäristöystävällisyys ja väestön väheneminen, sivuuttaa pitkäaikaiset vaikutukset ja päätösten laaja-alaisuus kuten esimerkiksi Palokki-kosken kysymyksessä. Kuitenkin me kaikki yritämme luoda kestävää kehitystä ja kestävää yhteiskuntaa ja ympäristöä tulevillekin sukupolville.
Hannu Ikonen
Lieksa