Museorakennuksia Vuokkiniemellä. Kuva: Martti Vaskonen
Murmansk-Viro-matkapäiväkirja 2025: 15.5. (Pääjärvi – Kostamus)
Joensuulainen Martti Vaskonen matkustaa toukokuun aikana Norjan raja-aseman kautta Venäjän Murmanskiin, Karjalan tasavaltaan ja lopulta Viron kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta ainakin kaksi viikkoa.
Martti Vaskonen
To 15.5.2025 Pääjärvi - Kostamus
Pidemmillä reissuilla tulee miettineeksi saman verran omaa elämäänsä kuin varsinaista matkakohdetta. Matka oman elämän kipupisteisiin voi olla rankka, mutta onhan siellä paljon hyvääkin. Ruotsissa olin kaksi vuotta 1975-77, josta tähän matkaraporttiin yksi huomio. Ruotsin julkiset tiedotuskanavat loivat käsitystä, että vain siellä on riittävän hyvä poliittinen järjestelmä ylläpitämään omien ja sinne muuttaneiden kansalaisten hyvinvointia. Pian olin tästä itsekin samaa mieltä, monesta syystä. Eräs niistä oli erittäin vaikuttava suomalainen elokuva Maa on syntinen laulu, mikä esitettiin Ruotsin televisiossa 1976 ja sillä oli seurauksensa. Elokuva esitti Suomen alkeellisena sekä raakana. Olin osa suurta suomalaista työttömien joukkoa, jolle oli käyttöä ruotsalaisessa “lintukodossa”, eikä köyhyyden riivaamassa kotimaassa.
Elokuva Maa on syntinen laulu perustui nuoren Timo K. Mukan romaaniin. Romaanin julkaisun jälkeen Mukka kirjoitti presidentti Urho Kekkoselle kirjeen, missä avoimesti kertoi saamastaan törkeästä kohtelusta lehdistössä. Kirje auttoi lakimuutokseen “Lex Mukka” (Lex Hymy), millä lehdistön asemaa rajoitettiin 1974. Mukka ennätti kuolla ennen lakimuutosta. Julkisuudessa mustamaalauksella pyrittiin poliittisten tai kaupallisten etujen ajamiseen. Muutoksen seurauksena ajojahdin kohteen oli helpompi puolustaa oikeuksiaan mediaa vastaan. Tällä hetkellä median hampaissa on Venäjä ja venäläiset sata vuotta vanhalla Akateemisen Karjala Seuran tyylillä, “ryssistä saa puhua vain hammasta purren”. Valitettavasti nyt tarpeellista lakimuutosta emme tule näkemään.
Lönnrotin mänty. Kuva: Martti Vaskonen
Miihkali Perttusen patsas. Kuva: Martti Vaskonen
Alkumatka Pääjärveltä kohti varsinaisia Kalevalan laulumaita jatkui samanlaisessa luonnossa pitkin kiemuraista soratietä, suomaisemaa tai metsäistä kangasmaata. Opastaulu kertoi Louhkin piirin jäävän taakse, mutta kannel ei helissyt, vaan ympärillä oli täysi hiljaisuus, elleivät linnut sitä rikkoneet. Kalevalaan tulimme puolelta päivin. Turistien tuloon varustauduttiin täälläkin ja sirkkeli soi paikallisessa majoituspalvelukeskuksessa Kuittijärven rannalla. Otimme kuvia “Lönnrotin männyllä”, missä Elias kirjoitti talteen karjalaisten runonlaulajien runoja 1834-1835. Nyt Elias purskahtaisi omaan itkuvirteen, jos kuulisi musik-tv ohjelmaa, mitä tarjotaan jokaisessa huoltoaseman kahviossa.
Kiskis-kukkulat. Kuva: Martti Vaskonen
Muistomerkki, Kiskis-kukkulat. Kuva: Martti Vaskonen
Jatkoimme matkaa kohti Uhtuaa, mutta pysähdyimme, kun eteen ilmestyi kyltti ja sen teksti “Kis-Kis-kukkulat Näille puolustuslinjoille pysähtyi saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944”. Tarkempi perehtyminen tarkoittaa suomalaisia sotajoukkoja. Lönnrotia paremmin on Georg Ots tässä ajassa kiinni laulussa “Muuttuvat laulut vuosien mennen - - - Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan, voi viedä huomispäivän tie?” Suomalaisjoukkojen hyökkäys tyrehtyi niin perusteellisesti, että sensuuri muutti alkuperäistä sanoitusta foxtrotissa “Eldankajärven jää”. Kis-kis-kukkulalla ei gramofonista kuultu myöskään Marlene Dietrichin Lili Marlene -kappaletta saksalaisupseerien harmiksi. Suomen uusimmat sekä aineelliset että henkiset tappiot kukkuloilla koettiin 15.5.2025 iltapäivällä. Epäviralliset hyvän tahdon lähettiläät Martti ja Asko eivät jättäneet valokuvia Kis-Kis kukkuloilta yhden kortin, muistikortin varaan. Tästä oli seurauksena se, että Askon uusi tabletti, millä myös kuvattiin, unohtui kuvauspaikalle ja vain kamera seurasi autossa Kostamukseen.
Seuraava pysähdyspaikka oli Vuokkiniemi (Вокнаволок) ja siihen liittyvä Kalevalan kansallispuiston 74000 hehtaaria. Vuokkiniemestä on lyhyt matka kansallispuistossa olevalle Venehjärvelle ( ks. https://marttivaskonen.wordpress.com/2013/08/10/asfaltilta-aarniometsaan/).
Vuokkiniemellä on edelleen elämää, uuttakin rakennetaan, mutta tulevaisuus jäi meille arvailujen varaan. Vienankarjalaisesta tietäjä-runonlaulaja Miihkaili Perttusesta on patsas keskustassa. Jatkoimme matkaa kylältä 10-15 minuuttia ja sitten tien suuntaisessa ojassa oli kaivonrenkaalla varustettu katettu lähde ja sen vieressä kyltti, jossa pyydettiin olla likaamatta vettä. Ohjetta olisimme valmiit noudattamaan muutenkin, sillä ymmärsimme hyvin puhtaan veden merkityksen. Ennen Kostamusta pysähdyimme vielä kuvaamaan kaivostoiminnan muovaamaan maisemaa. Sopiva majapaikka löytyi etsintöjen jälkeen hotellikompleksi Fregatin mökistä. Mökin kello oli jo lähempänä puoltayötä.
Martti Vaskonen
Kansainvälinen poliittinen ilmapuntari ennakoi rajua heilahtelua, mikä tuntuu erityisesti Suomessa. Mitä pitkäaikaiset naapurimme Nato-piikkilangan takana tästä ajattelevat? Joensuulainen Martti Vaskonen lähti tutustumaan asiaan ja matkaa toukokuussa Norjan Storskogin rajanylityspaikan kautta Murmanskiin, Karjalan Tasavaltaan, Lugaan ja lopulta Viron Narvan kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta vähintään kaksi viikkoa. Matkaraportti on luettavissa vain Itäsuomalaisen verkossa.