Kosonen vastaanotti kunnianosoituksen, Sophie Mannerheimin helminauhan, Suomen Sairaanhoitajien satavuotisjuhlavuoden iltatilaisuudessa Savonlinnan Olavinlinnassa 4.9.2025.

Kaunis meripihkainen kaulakoru saatekirjeineen on kulkenut sairaanhoitajavaikuttajalta toiselle 1920-luvulta lähtien. Suomen sairaanhoidon uranuurtaja Sophie Mannerheim (1863–1928) antoi sen kuolinvuoteellaan Venny Snellmanille. Mannerheim toivoi, että Snellman luovuttaa korun aikanaan edelleen sairaanhoitajalle, joka työllään ja aktiivisuudellaan on edistänyt ammattikunnan asiaa.

Snellmanin jälkeen meripihkahelmet ovat kuuluneet Mona Donnerille, Maija Anttilalle, Merja Mäkisalo-Ropposelle ja nyt siis Sanna Kososelle. Mäkisalo-Ropponen halusi lahjoittaa 18 vuotta sitten saamansa korun juuri Kososelle, koska perhehoitoa kehittäessään Kosonen on ollut luomassa aivan uudenlaista toimintatapaa ikäihmisten laadukkaan elämän varmistamiseksi.

– Juuri tällaista me Suomessa tarvitsemme, Mäkisalo-Ropponen muistutti Olavinlinnassa.

Perhehoidon vahvistaminen on arvovalinta – päätös siitä, että haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa ikääntynyt saa elää arvokasta ja omanlaistaan elämää.

Lämmin kiitos perhehoitajille

Sanna Kosonen on työskennellyt toistakymmentä vuotta aktiivisesti perhehoidon parissa.

Hän on muun muassa ollut juurruttamassa perhehoitoa eri puolille Suomea, kouluttanut sote-alan työntekijöitä perhehoidon osaajiksi, valmentanut satoja perhehoitajia, suunnitellut perhehoidon toimintaohjeita ja koulutuskokonaisuuksia sekä ollut perustamassa lukuisia perhekoteja.

Kosonen on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Lisäksi hän on suorittanut Ikäosaamisen kehittämisen ja johtamisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Vuodesta 2023 lähtien hän on toiminut Perhehoitoliitossa kehittämispäällikkönä.

Kosonen palkittiin viime vuonna innovatiivisesta ja vaikuttavasta työstään ikääntyneiden perhehoidon kehittäjänä Suomen Sairaanhoitajien Ihmisen parhaaksi -tunnustuksella.

Kosonen on toiminnallaan edesauttanut, että perhehoidosta on kehittynyt 15 viime vuoden aikana Suomessa varteenotettava hoivan ja huolenpidon muoto ikäihmisille, jotka eivät pärjää yksin mutta eivät tarvitse hoivakodin kaltaisia raskaita tukipalveluita.

Pitkäkestoisessa perhehoidossa ikäihminen muuttaa perhehoitajien kotiin perheenjäseneksi. Lyhyet perhehoitojaksot puolestaan tukevat ikäihmisen toimintakykyä ja antavat heidän omaishoitajilleen mahdollisuuden pitää vapaata.

Kosonen kiitti juhlapuheessaan perhehoitajia perheineen.

– Teidän sitkeytenne ja sydämenne ovat olleet korvaamaton voima tässä kehittämistyössä. Olen nähnyt arjen ihmeitä. Kuinka yksinäisyys ja turvattomuus ovat vieneet elämänhalun, ja kuinka uuden perheen ja yhteisön turva sekä kiireetön arki ovat palauttaneet ilon jopa satavuotiaan silmiin. Tavallinen arki hoitaa, Kosonen muistutti.

"Perhehoidon vahvistaminen on arvovalinta"

Merja Mäkisalo-Ropponen ja Sanna Kosonen muistuttivat puheissaan myös perhehoidon jatkuvan kehittämisen tarpeesta.

– Seuraava kehittämishaaste on saada perhehoitoon kriisipaikkoja, joihin ikäihminen pääsee nopeasti, jos esimerkiksi omaishoitaja sairastuu tai sairaalasta kotiutumisen jälkeen oma koti ei ole vielä turvallinen paikka, Mäkisalo-Ropponen sanoi.

Sanna Kosonen nosti puheessaan esiin yhteiskunnallisten arvovalintojen tärkeyden ja ikäihmisten oikeuden elää arvokasta elämää.

– Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tehtävää. Perhehoidon vahvistaminen on arvovalinta – päätös siitä, että haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa ikääntynyt saa elää arvokasta ja omanlaistaan elämää.