Varkauden Automiehet ry:llä on toimistotilat Linjurikatu 3:ssa. Puheenjohtaja Markku Åkerlundin mukaan asiakkaat ovat olleet parhainta antia hänen työurallaan. Kuva: Vesa Moilanen
Varkauden Automiehet 80 vuoden iässä
Varkauden Automiehet ry:llä on nykyisellään satakunta jäsentä ja parisataa eläkeläisjäsentä.
VARKAUS / Vesa Moilanen
”Pöytäkirja, tehty Varkauden t.y:n talolla 6.12.1944 kokouksessa, jonka Kuljetustyöntekijäin Liiton edustaja Suutari oli sanotuksi päiväksi klo 12.00 kutsunut koolle neuvottelemaan autoalan työntekijäin yhtymisestä ammattiosastoksi. Kokoukseen oli saapunut 11 osanottajaa.”
Näin oli kirjoitettu kauniilla kaunokirjoituksella ja kyseisessä kokouksessa lausuttiin alkusanat AKT:n ammattiosasto Varkauden Automiehet ry perustamiselle. Jäseniksi osastoon saivat liittyä autonkuljettajat, asentajat, huoltotyöläiset, apumiehet ja rahastajat.
Varkauden Automiehet ry:n puheenjohtaja Markku Åkerlund kertoo, että tuolloisessa kokouksessa sisäänkirjoitus- ja jäsenmaksut päätettiin kantaa siten, että ensimmäisen luokan sisäänkirjoitusmaksu on 40 markkaa ja viikkomaksu seitsemän markkaa, toisen luokan 30 markkaa ja viikkomaksu kuusi markkaa, sekä kolmannen luokan 20 markkaa ja viikkomaksu neljä markkaa.
Ensimmäiseen luokkaan kuuluivat autonkuljettajat ja vanhemmat asentajat, toiseen luokkaan autonapumiehet, nuoremmat asentajat ja huoltomiehet sekä kolmanteen asentajaoppilaat, rahastajat ja autoalalla työskentelevät naiset. Ammattiosaston jäsenmäärä kasvoi, toisessa kokouksessa tuli 12 uutta jäsentä.
Loppuu patruunat ja huudolta putoaa pohja.
Paikallinen ote
Åkerlundin mukaan osaston historiatiedot kertovat, että esimerkiksi autonkuljettajien työolosuhteisiin, taukoaikoihin ja peseytymispaikkoihin yritettiin saada parannuksia.Toiminnassa oli hyvin merkittävänä paikallinen ote. Ammattiyhdistys on saanut aikaiseksi paljon parannuksia, mutta nykyisin ne tuntuvat unohtuvan ja niitä pidetään itsestäänselvyyksinä.
– Ammattiliitto on saanut muun muassa isyys- ja äitiysvapaat, työajanlyhennykset, sairaslomat, sairaslomarahat. Pitää muistaa, että parannukset eivät ole tulleet ”kuin Manulle illallinen” – ammattiliitto ja ammattiyhdistykset ovat olleet asialla. Neuvotteluja on pitänyt käydä ja myös ryhtyä lakkotoimiin.
Åkerlund on huolissaan alan työntekijöiden liittymisestä työnantajien YTK:n yhteyteen.
– Ei siellä olla ajamassa työolojen asiaa. Jos sinne siirtyy paljon työntekijöitä, aletaan olla aika hampaattomassa tilanteessa. Loppuu patruunat ja huudolta putoaa pohja.
Varkauden Automiehet ry:llä on nykyisellään satakunta jäsentä ja parisataa eläkeläisjäsentä. Suurimmillaan jäsenmäärä on Åkerlundin mukaan ollut 600–700. Toimikunta kokoontuu kuukausittain.
– Avoimissa kokouksissa käydään läpi alalla olevia epäkohtia ja niihin saatavilla olevaa apua. Kokoukset ovat jutustelua, suunnitellaan myös virkistystoimintaa, pilkkikisoja, pikkujouluja ja juhlia, sanoo Åkerlund, joka on AKT:n valtuuston jäsen. Valtuuston Itä-Suomen toinen jäsen on Tohmajärveltä.
Monipuolinen työura
Elantonsa Åkerlund on saanut kumipyörillä, pienestä pojasta lähtien. Aikuisiällä hänen kuljettamaansa kalustoon ovat kuuluneet traktorit, pakettiautot, kuorma-autot ja linja-autot.
– Kilometrejä en ole laskenut ja kaikenlaisia työvuoroja on ollut. Mielestäni kaikkein raskain vuoro oli sellainen, kun Pieksämäeltä ajettiin Helsinkiin, perillä kello 18–19. Asunnolla yöpyminen, yön aikana auto oli lastattu ja aamukolmelta jälleen tienpäälle. Ajokkina ollut linja-auto oli puoleksi rahtiauto, istumapaikkoja oli noin 30. Autoa sanottiin hevoskuljetusautoksi, jossa takana oli kahdet ovet. Reitin varrella oli kuorman purkamista ja fyysistä työtä. Tuon reitin ajaminen menetteli kesäaikaan, mutta talviaikaan oli aika synkkää lähteä – oli kaikenlaisia kelejä. Helsingistä lähdettäessä reittinä oli Lahti-Heinola, Hartola, Joutsa, Kangasniemi ja Pieksämäki.
Linja-autonkuljettajana Åkerlund aloitti vuonna 1989, asemapaikkana oli Leppävirta. Hänen mukaansa tuolloiset koululaiskuljetukset olivat ”kuin lepokoti” verrattuna aiempiin aikoihin. Varkauden kaupunkialueella hän on ajanut myös palveluliikenteen vuoroja ja Kuopiossa kertyi kokemusta myös sähkölinja-autojen kuljettamisesta. Työura on ollut hyvin monipuolinen.
– Joskus on ollut hankaluuksia, mutta aina on selvitty. Huonona puolena linja-autonkuljettajana on ollut säännöllisen epäsäännöllinen työaika. Alalla on hankaluutena, että nuorta porukkaa ei saada kuljettajiksi ja eläkeläisiä on paljon töissä, hän sanoo.
Ammattiosaston perustamiskokouksen pöytäkirjan ensimmäinen sivu. Kuva: Vesa Moilanen