Juuri valmistuneet CHANEBO-hankkeen tulokset osoittavat, että sota on vaikuttanut laajasti Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisten raja-alueiden kehitykseen, aluepolitiikkaan ja tulevaisuudennäkymiin.

Itäisen Suomen rajamaakuntien toimijoille tulokset tuskin tulevat yllätyksenä. Suomessa tutkimus kohdistui Etelä-Karjalaan, jonka aluekehittäjät tuntevat tilanteensa hyvin. He saavat nyt kuitenkin kaipaamaansa tutkimukseen perustuvaa tietoa päätöksenteon ja lobbauksen tueksi.

Samanlaiset tietopaketit saavat hankkeessa mukana olleet Baltian maiden itäiset raja-alueet. Vaikka tieto tuleekin tarpeeseen, luulen, että hankkeessa mukana olleille aluetoimijoille oli antoisinta verkostoitua keskenään. Tutkimuksessa järjestettiin sekä alueiden sisäisiä että Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan raja-alueiden yhteisiä työpajoja. Niissä pohdittiin erilaisia tulevaisuuskuvia ja käytiin läpi kolme erilaista skenaariota EU:n itäisten raja-alueiden kehityksestä.

Tulevaisuusskenaariot olivat tarkoituksella provosoivia.

Ensimmäisessä skenaariossa EU pitää Venäjän sotilaallista aggressiota itärajoillaan erittäin mahdollisena. Raja-alueet muuttuvat yhä enemmän sotilasalueiksi. Puolustustoimiin suoraan liittymättömät yritykset ja asukkaat alkavat muuttaa pois ja raja-alueet menettävät vetovoimaansa. Lopulta niistä muodostuu puskurivyöhyke Venäjää ja Valko-Venäjää vastaan.

Toisessa tulevaisuuskuvassa Venäjä on heikentynyt siinä määrin, että sitä ei enää pidetä suorana sotilaallisena uhkana. Silti EU pitää Venäjää ideologisena vastustajanaan ja kohdistaa itäisiin raja-alueisiin suuria julkisia investointeja. Raja-alueista kehittyy dynaamisia ja elinvoimaisia EU:n arvojen ja ideologian malliesimerkkejä. Ongelmana on, että alueiden taloudet jäävät pysyvästi riippuvaisiksi ulkopuolelta tulevista taloudellisista tuista.

Kolmannessa skenaariossa EU ja Venäjä lähestyvät vähitellen toisiaan, kun molemmin puolin ideologiset ja poliittiset prioriteetit kehittyvät niin, että liennytyksen prosessi voi käynnistyä. Rajat avautuvat vähitellen ja taloudellisia sekä kulttuurisia yhteyksiä ryhdytään varovasti luomaan uudelleen. Yritykset ja yksilöt voivat taas hyödyntää rajan läheisyyttä, ja raja-alueet kehittävät talouksiaan vastauksena uusiin olosuhteisiin. Ukrainan sodan jälkeen jättämä yhteiskunnallinen tyytymättömyys ja epäluottamus asettavat kuitenkin haasteita kehitykselle.

Tulevaisuusskenaariot olivat tarkoituksella provosoivia, että ne herättäisivät ajatuksia ja keskustelua.

Osa aluetoimijoista totesi, että ensimmäinen skenaario on jo osaltaan käynnistynyt, mikä parantaa raja-alueiden turvallisuutta mutta ei ole toivottavaa niiden elinvoimaisuutta ajatellen. Erityisesti Baltian maissa EU:n mallialueskenaario nähtiin houkuttelevana. Suomalaiset aluetoimijat korostivat, ettei kehitys voi nojata tukiin vaan alueen omiin vahvuuksiin ja aktiivisuuteen. Heidän mukaansa kolmas skenaario vaikutti todennäköisimmältä, mikä tarkoittaa sitä, että itäisten raja-alueiden tulee varautua myös rajojen mahdolliseen avautumiseen ja yhteistyön elvyttämiseen.

Skenaariotyöskentelyn pohjalta aluetoimijat loivat visioita, joissa hahmoteltiin toivottavia tulevaisuuksia kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päähän. Raja-alueiden yhteisissä visioissa painottui turvallisuuden rooli kehityksen kulmakivenä, toimijoiden välinen yhteistyö sekä EU:n ja kansallisen rahoituksen turvaaminen alueille.

Suomessa tutkimusta olivat tekemässä Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitos sekä konsulttiyritys NordEval Oy. Raportit julkaistaan syyskuun puolivälissä hanketta rahoittaneen ESPON-ohjelman verkkosivuilla. Keskustelun pitää jatkua sen jälkeenkin: Millaiseksi haluamme itäisten rajaseutujen kehittyvän? Millaisella rajaseudulla haluamme itse elää ja työskennellä tulevaisuudessa?

Virpi Kaisto

Tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella