Hallitsijoitten asenne kävi selväksi, hallituksen puheenjohtaja ilmoitti, ettei päätöstä avata.

Toimitusjohtaja totesi muun muassa Rantakylän laboratoriopalveluitten vähäisen käyttöasteen, mutta onko se syy vai seuraus? Tärkeitä palveluja kuitenkin niille, joitten on vaikea hakea niitä kauempaa. Vuosikymmenen ajan pystyyn mädätetyn terveysaseman työterveysriskejä vähättelemättä ei ole tuotu esiin perussyitä tilanteeseen, oliko rakennustapa vai laiminlyöty kiinteistöhuolto syynä tilanteeseen.

Ainakaan mitään ei tehty tänä aikana sen korjaamiseksi, Tikkamäellä tätäkin tapahtuu. Rantakylän terveysaseman ovi käy kuitenkin jatkuvasti, vaikka sinne pääsy on käynyt jatkuvasti vaikeammaksi.

Korvaavista tiloista on kuulemma neuvoteltu kaupungin kanssa, kuinka vakavasti, sitä voi miettiä jos toisella neuvottelijalla on takanaan jo päätös siirrosta Tikkamäelle? Tilanne pakottaa taas miettimään julkisen rakennuskannan törkeän lyhyen käyttöiän syitä ja sitä miksi asiaa ei ole koskaan edes tutkittu.

Rollaattorikansa taitaa saada viimesijaisia palveluja aiemmin papilta kuin äpiltä.

Alueen 15 000 ihmisellä on edessään vihreä siirtymä joen yli hajautettujen väliaikaispalvelujen kautta, sen he maksavat itse kenties Kelan osakustannuksin. Kun palvelut viedään, on palveltavien seurattava perässä, liikennekaaos Tikkamäellä kasvaa ja siitä kirjoiteltaneen sitten aikanaan.

Tilaisuudessa tuotiin esille myös käytännön huolia muun muassa siitä, kuinka annetun lääkäriajan saa peruttua jos ei saa kyytiä ajoissa. Toimialajohtaja kertoi sen tapahtuvan helposti vaikka ”Äpillä”. Sote-hallinto ei taida olla aivan rollaattorikansan digitaitojen tasalla, nämä taitavat saada viimesijaisia palveluja aiemmin papilta kuin äpiltä.

Mauri Väisänen