Siinä missä Platonin ideat ja Aristoteleen keskitie ovat pölyttyneet, stoalaisuus on säilyttänyt elinvoimansa. Tällä kertaa Juhana Torkki on tarttunut aiheeseen.

Kaikki lähtee siitä, että hyvää on vain hyve ja pahaa vain pahe. Ne ovat ihmisen omassa vallassa. Itsen ulkopuoliset asiat ovat yhdentekeviä. Niinpä nykyajan hedonistinen elämäntapa saa stoalaisen tuomionsa: onni, joka näin löydetään on pinnallista ja lyhytaikaista. Torkin esitys etenee johdonmukaisesti, kun lukija on esittämässä vastaväitteen kerrotaan, että toiset yhdentekevistä asioista ovat ”suositeltavia” – sitä on esimerkiksi terveys, koska se on harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa. Ja niin edelleen.

Esipuheessaan Torkki esittelee kirjan kolme tasoa. On kertova osuus, sitaatit ja meditaatiot. Sitaatteja on Senecalta, Epiktetokselta ja Marcus Aureliukselta ja niitä on miltei enemmän kuin omaa tekstiä. Torkki kertoo käännöksissä käyttäneensä dynaamista periaatetta: ”luettavuutta sanatarkkuuden sijaan”. Hän ottaa esimerkikseen stressi-sanan. Sana on anakronismi, mutta kuvaa nykyihmiselle parhaiten arjen kiireisyyttä. Käännösratkaisua olisi kuitenkin voinut avata enemmän kuin vain sanavalintoihin.

Kun vertaa sitaatteja Senecan kirjeiden suomennokseen huomaa, että sivun mittainen ajatus on voitu dynaamisesti kiteyttää muutamaan riviin. Tällainen on pikemminkin referaatti, vaikka taidokkuudessaan synnyttääkin illuusion suorasta lainauksesta. Sinänsä käännösratkaisu on luettavuuden kannalta oikea, koska alkuperäinen teksti menisi (…) pilkkomiseksi. Lukijaystävällistä olisi kuitenkin ollut lisätä kirjan loppuun lähdeluettelo jo suomennetuista teoksista.

Niitä on muitakin kuin Torkin oma Seneca-kirjanen, tuoreimpina Marke Ahosen, Jari Kaukuan ja Antti Oikarisen käännökset. Torkki soveltaa periaatettaan myös omaan suomennokseensa. ”Appiukko” on ”appivanhempi” ja ”mies” ”ihminen”, eli on pyritty sukupuolineutraaliuteen.

Antiikista irrottaudutaan kertomuksilla lähimenneisyyden sankareista – hyveellinen elämä on siis mahdollista! Kirjan loppupuolella esitelläänkin stoalaisten kardinaalihyveet: järkevyys, rohkeus, maltti ja oikeudenmukaisuus. Torkin mukaan näitä noudattamalla ihmiskunta olisi säästynyt jopa ekokriisiltä! Hän luettelee jokaiselle hyveelle myös alalajeja. Ne hieman poikkeavat Khrysippoksen nimiin pannusta luokittelusta.

Järkevä onni muistuttaa self help -oppaita ja loppusivuillaan muuttuu työkirjaksi: ”Voit tehdä oman Rusticus-harjoituksesi ja listata...” Lihavoidut meditaatiot on vielä lisätty loppuun sivunumeroineen, että ne ovat helposti löydettävissä. Nämä työkalut osallistavat ja sitouttavat lukijaa pitämään kirjaa koko ajan esillä.

Meditaatioita on kaikkiaan 54, joten kirjan mukaan järkevä onni vaatii jatkuvaa itsetarkkailua. Kirja on helppolukuinen johdatus stoalaiseen etiikkaan, mutta miinuksena on sen itsellisyys ja jo julkaistujen suomennosten panttaaminen.

Markku Kailaheimo

Kesäuusinta: Artikkeli on julkaistu aiemmin Itäsuomalaisen verkkolehdessä 26.05.2025