Turve on ympäristön kannalta erittäin vahingollinen energialähde. Se on syystäkin poissa laskuista.

Puun polton lisääminenkin on ongelmallista. Jo nyt väitetään tukkipuuta poltettavan energiaksi. Tämän tiedon epäilen kuitenkin liittyvän kampanjointiin turpeen käyttöönoton puolesta. Pusikoita Suomessa vieläkin olisi poltettavaksi, mutta korjuussa sekä hinnoittelussa olisi kehitettävää. Raskaan koneketjun käyttö risujen keräämiseen ei ole kannattavaa tai järkevää.

Turvesuo uusiutuu 5000–10000 vuodessa ja metsä 50–100 vuodessa.

Kaikenlainen biojäte sekä kasvimassa on käyttökelpoista.

Sen sijaan rehukasvusto kasvaa vuodessa. Biokaasun tuotantoa voidaan lisätä. Pohjois-Karjalassakin on vielä karjatiloja, joiden lannasta löytyy helpoimmin hyödynnettävä peruskuorma biokaasulaitokselle. Lisäksi kaikenlainen biojäte sekä kasvimassa on käyttökelpoista. Rehevöityvät järvet kasvavat valtavasti järviruokoa ja tienvarret lupiinia. Tällaisen kasvimassan korjuuseen olisi kehitettävä koneistus.

Biokaasun valmistus ei kuormita ympäristöä ollenkaan siinä määrin kuin vaihtoehdot. Järvien umpeenkasvua voitaisiin vähentää sekä lietelannan hajuhaittoja ehkäistä biokaasun tuotannolla. Toisin kuin muut kotimaiset vaihtoehdot biokaasu on valmista liikennepolttoainetta. Turve ja puu vaativat kalliin ja hyötysyhdetta verottavan prosessin soveltuakseen auton tankkiin.

Tässä muutamia biokaasuauton etuja verrattuna sähköautoon:

– meille vanhoille jäärille siirtyminen bensa-autoista kaasuautoihin on pienempi kynnys

– kaasuautot eivät tarvitse eksoottisia akkumineraaleja, kobolttia ja nikkeliä säästyy

– sähköverkkoa ei tarvitse rakentaa suuria lataustehoja varten, kuparia säästyy

– tukee maaseudun työllisyyttä

– perinteiselle polttomoottoritekniikalle on helpommin saatavissa huolto- ja korjauspalveluja

Veronmaksajien rahoja kannattaisi käyttää haitallisten yritystukien sijaan biokaasun tutkimuksen, kehityksen ja investointien tukemiseen.

Lauri Räsänen

Outokumpu