Arto Miettinen
Pääkirjoitus: Suomen ilmatorjunta ei vakuuttanut 1980-luvulla, mutta ei kovin korkeita pisteitä voi antaa vieläkään
Vanhempi väki muistaa historiasta tapauksen, kun tammikuussa 1985 Inarinjärvestä löytyi neuvostoliittolainen ohjus, joka oli "karannut" sotaharjoituksista Barentsinmereltä. Tapaus ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen, ja on aiheesta tehty sittemmin elokuvakin.
Viime aikoina Suomen ilmatilassa on vieraillut jälleen kutsumattomia lentäviä laitteita, kun kävi ilmi että räjähdelastissa olleet ukrainalaiset droonit olivat harhautuneet aina Kouvolan seudulle sekä Parikkalaan saakka.
Droonien ajautuminen Suomeen ei sinänsä ole kovin yllättävää ottaen huomioon, että Ukraina on kohdistanut viime aikoina tuhansia drooneja Suomen lähialueelle Karjalaan. Viro oli ottanut osumaa jo ennen Suomea.
Tapaus on herättänyt keskustelua Suomen kyvystä puolustautua drooneja vastaan. Puolustusvoimat ovat jarrutelleet keskustelua väittämällä, että droonien laskelminen näin pitkälle ilmatilaan on ollut harkittua.
Kuulostaa aika uskomattomalta ottaen huomioon, että yksi drooneista osui vain noin 100 metrin päähän asutusta talosta.
Kansalaisten viestintä asiassa ei saa pisteitä, eivät kaikilta osin tiedotusvälineetkään. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Iltalehti ehtivät julkaista verkossa tekoälytyökalun operoimana uutisen, jossa droonia väitettiin venäläiseksi. Ei vakuuta.
Viime aikoina julkisuuskuvaa ja osumatarkkuutta on paikkailtu sotaharjoituksilla, joissa on ammuttu Suomenlahdella drooneja.
Valtiojohto muun muassa Orpon, Häkkäsen ja Valtosen johdolla on väistänyt kysymykset Suomen valmiudesta hokemalla, että heillä on Suomen viranomaisiin täysi luotto ja Ukrainalla on drooni-iskuihinsa oikeus. Yhdysvaltain rooli kuviossa tuntuu olevan vaikea.
Ihan tulee mieleen 1980-luvun ohjustapauksen jälkipyykki. Presidentti Koivisto ilmeisesti kuuli ohjuksesta ensimmäistä kertaa Norjan tiedotusvälineistä. Suomessa asiasta vaiettiin YYA-hengessä.
Arto Miettinen
Itäsuomalaisen päätoimittaja
