Työministeri Matias Marttisen (kok.) vinkki nuorille työnhakuun oli olla oma reipas itsensä. Helsinkiläisen kokoomusvaltuutettu Otto Meren kuningasidea puolestaan nuorisotyöttömyyden taittamiseen oli se, että nuori työskentelisi ensimmäisen kuukauden palkatta.

Helsingin Sanomat kertoi 20.3.2026, miten kesätyöpaikan saaminen Puuilosta oli tänä vuonna hankalampaa kuin opiskelupaikan saanti lääketieteellisestä. Kirjoituksen mukaan hakemuksia Puuiloon saapui yli 21 000, mutta kesätyöpaikan nappasi vain noin 400. Varmaankin hakijoiden joukossa oli lähes yhtä monta reipasta hakijaa, mutta siitä huolimatta työpaikkaa ei hellinnyt. Toivottavasti jokainen 400 työpaikan saaneesta saa sentään palkkaa ihan ensimmäisestä työvuorostaan lähtien.

Työttömyysluvut ovat koko ajan rumemmalla tasolla ja konkurssiuutisia on saatu lukea lähes joka viikko. Niinpä kesätyöhakijoidenkin joukossa ovat paitsi nuoret, ensimmäisiä työpaikkojaan tavoittelevat, myös aikuiset ja kenties jo vuosikymmeniä työelämässä olleet konkarit. Työttömien työnhakuvelvoite määrää hakemaan neljää työpaikkaa joka kuukausi ja on luontevaakin, että he hakevat näitä lyhyempiäkin pestejä.

Nuoret tarvitsevat rohkaisua.

Yle uutisoi, että viime vuonna eniten kaikista ikäryhmistä nousi nuorten naisten työttömyys. Nyt se on ensimmäistä kertaa samalla tasolla kuin nuorten miestenkin työttömyys. Nuorten naisten työttömyyttä kasvatti eritoten työpaikkojen katoaminen sosiaali- ja terveyspalveluista. Ylen mukaan 80 prosenttia nuorista työllisistä naisista työskentelee näissä töissä. Kaupan alan työpaikkojen väheneminen puolestaan vaikuttaa sekä nuorten naisten että miesten työttömyyden kasvuun alalla.

Nuorelle työttömyys on monelta kantilta katsottuna vielä raadollisempaa kuin jo vuosia työelämässä olleelle. Paineet saada työkokemusta ovat entistä isommat ja mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä korkeammalle kohoaa kynnys edes yrittää saada töitä. Vaikka nuori aikuinen olisi jo valmistunut ammattiinkin, ei se silti takaa työpaikan saantia, ei edes kesätöiden ajaksi. Työnantajat penäävät työkokemusta ja osaamista, mutta mistä sitä voi saada, jos kukaan ei palkkaa?

Samaan aikaan mielenterveysongelmat lisääntyvät, eikä usko tulevaisuuteen nouse ainakaan sillä, että työministeri kehottaa olemaan reippaampi tahi toinen leiskauttaa, että teepä ensimmäinen kuukausi palkatta töitä. Syödä pitää sen nuoremmankin ihmisen ja yleensä joka kuukaudelle löytyy myös säännöllisiä laskuja maksettavaksi.

Toivonkin täydestä sydämestäni, että jokainen työnantaja, jolla on vähänkään mahdollisuuksia palkata nuori edes lyhyeksi ajaksi, sen tekisi. Nuoret tarvitsevat rohkaisua, työkokemusta ja uskoa tulevaan. Ja he ansaitsevat palkkansa ihan samalla tavalla kuin se jo pitkään alalla työskennellyt ammattilainenkin.

Piia Yli-Heikkuri (sd.)

aluetoimitsija
Vaasa