Friedmanilainen monetarismi, uusliberalismi nykyään vallitsevana teoriana, 70-luvulla lähti rakentamaan tarjontatalouden teoriaansa taloudesta itsenäisenä toimijana, että se omine matemaattisine, yritystaloudellisine lainalaisuuksineen loisi vaurautta ja hyvinvointia. Näin ei ole käynyt, vauraus on keskittynyt, hyvinvointia tuotetaan entistä harvemmille, maailman talouskasvu on hidastunut 80-luvun puolivälistä, ennen kaikkea länsimaissa.

Marx julkitoi käsitteen ”poliittinen talous”, että siinä kaikki kansalaiset ovat vaikuttajia, toimijoita, kysyjiä tai tarjoajia, jossa poliittisin päätöksin ohjataan kunkin kykyä toimia taloudessa. Näin voimme tulkita tänään sosiaalipuolen leikkauksia tai sotatalouden viemiä varoja kansalaisten ostovoimasta, kokonaiskysynnästä. Keynes joka loi kysyntään- ja kansalaisten ostovoiman lisäämiseen perustuvan, inflatoorisen hyvinvointivaltiomallin veroineen ja tulleineen, palautti kansalaisen kansantaloustieteen keskiöön, tiedettä ensisijaisesti kansalaista- ei taloutta varten.

Mika Niemelä kuuluu tähän nuorempaan ”yritystalouskoulukuntaan”.

”Elvyttävä talouspolitiikka” ei ole elvyttävää, jos kaikille tuloluokille jaetaan prosenttuaalisia veronalennuksia tai ansioiden korotuksia. Suurimmissa tuloluokissa raha menee pörsseihin tai pahimmassa tapauksissa veroparatiiseihin, lisäämättä kysyntää, tuotannon tarvetta. Pienimmissä tuloluokissa raha menee kysyntään, synnyttäen uuden tuotannon tarvetta, kohentaa työllisyyttä, lisää mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Kansantaloustieteen lähtökohta ei ole humaani vaan tuotantovoimien tehokas käyttö ja tuotoksen jakaminen (mm. Krogman, Stigliz), joka tekee siitä ”humaanin”. Tätä ei taloustiede tee vaan panee ihmisen palvelemaan taloutta, harvojen hyvinvointia.

Menneiden vuosikymmenten yritysten ja yhteisöjen juhlapuheissa ”kansakunnan menestys” sai keskeisen sijan, olipa kysymys harjakaisista tai yrityksien juhlavuosista. Tänään keskiöön on asettunut yrityksen menestys ja henkilöiden palkitseminen.

Tänään valtio ei tee ”lisätalousarviota” vaan käy monetaarista ”raamikeskustelua tarpellisista leikkauksista”, tieteen antamin valtuuksin. VVM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä kuuluu tähän nuorempaan ”yritystalouskoulukuntaan”, joka Suomen hyvinvointia karsii.

Hannu Ikonen

Lieksa / Sisilia / Ispica