Asuin lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden Joensuussa. Kansanedustajavuosien jälkeen juna vei Vantaalle 2007. Siellä kasvoi myös aikuisuuteen Joensuussa syntynyt poikani, joka itse asiassa muutti Joensuuhun opiskelemaan kaksi vuotta sitten. Kun päätös koulupaikasta tuli, ei voinut kuin todeta ”kaikki tiet vievät Joensuuhun”.

Olen vahvasti juuriltani itäsuomalainen, mutta yhtä lailla tänä päivänä myös vantaalainen. Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana en tosin muuta voisi todetakaan.

Vantaa täyttää tänä vuonna kaupunkina 50 vuotta. Vantaan historia toki yltää 1100–1200-luvuille, jolloin ruotsalaisia siirtolaisia alkoi asettua nykyisen Helsingin pitäjän kirkonkylän alueelle. Kirkonkylä oli Vantaan alueen hallinnollinen keskus ja kuuluu nimestään huolimatta edelleen Vantaaseen.

Kaikki tiet vievät Joensuuhun.

Nykyisestä Helsingistä ei siis ollut tietoakaan, kun Vantaa sai oman kirkon ja kuninkaanvallan aikaisen hallinnon. Katajanokan alueella asui vain harvakseltaan kalastajia mökeissään. Helsinki perustettiin Kustaa Vaasan toimesta Vantaanjoen suulle vasta1550-luvulla.

Vantaa on ollut aina siirtolaisten ja muuttajien kaupunki. Vantaalle on tultu Ruotsista ja Keski-Euroopasta, Suomen maaseudulta ja pienemmistä kaupungeista. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yhä enenevässä määrin muualta maailmasta. Kaupungissamme puhutaan yli 120 kieltä, väestöstä 27 prosenttia on maahan muuttaneita ja vielä suurempia prosenttiosuus koululaisistamme.

Erityisen vahvasti Vantaa on kasvanut kaupunkina ollessaan. Perustamisvuonnaan 1974 Vantaa oli vielä suurin piirtein vanhan Joensuun kokoinen pikkukaupunki. Omana asumisaikanani väkiluku on noussut 191 000 hengestä 250 000 tasolle.

Kun kasvu on nopeaa, haasteet ovat myös kovia. Lasten ja nuorten suuri määrä tuo ”positiivisen ongelman” rakentaa päiväkoteja ja kouluja hyvin nopeaan tahtiin lisää. Ihmisten hyvinvoinnin haasteet ovat kolikon toisella puolella se negatiivisempi seuraus. Kasvukipuja on aina, kun väkiluku kasvaa.

Vantaan haaste on heikompi tulotaso kuin naapurikaupungeissaan Helsingissä ja Espoossa. Kun täytyy kilpailla veronmaksajien sieluista, ei voi määrättömästi korottaa veroäyriä kilpailijoita korkeammalle, toisaalta pitäisi rakentaa uudet tiet, puistot, koulut ja päiväkodit muuttajille. Kohtuullisesti on pärjätty, mutta niukkuutta jaetaan joka vuosi.

Kuulostaako itäsuomalaiseen korvaan tutulta? Vantaalla taitaa olla paljon yhteisiä piirteitä päinvastaisesta ”kasvuongelmasta” kärsivän Itä-Suomen kanssa. Polarisaation aiheuttamista vaikutuksista tulisikin kansallisesti tehdä laajempi selvitys ja toimintaohjelma. Polarisaatiota on niin pienten ja isojen kuntien välillä kuin isojen kuntien keskinäisessä tulonjaossa.

Jatketaan keskustelua seuraavassa kolumnissani.

Säde Tahvanainen

Kirjoittaja on osaamisen kehittämisen asiantuntija
ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.