Mielipide: Kiitos Lisbet ja muut!
Uutinen pakinoitsija Lisbetin poismenosta sai mielen haikeaksi, vaikka hänen viimeisiä kirjoituksiaan tuntuikin jo sävyttävän jäähyväistunnelma.
Oli arvokasta vuosien mittaan lukea hänen muisteluitaan niin evakkoperheen kokemuksista siinä missä työelämänkin muistoista tai vanhan iän tunnelmista.
On uutisia ja tunnelmia, jotka parhaiten välittyvät juuri rauhassa luetusta paperilehdestä. Valtakunnanlehtien ylimalkainen ja usein ylimielinenkin näkökulma pysähtyy harvoin kunnolla eri seutujen kuulumisiin. Seutulehti sen sijaan voi kirjoittaa osuvasti valtakunnankin tapahtumista.
Toivon, että saan lukea vielä monta monituista kotiinkannettua Itäsuomalaista!
Yhteyteni Pohjois-Karjalaan ovat sattumanvaraisia, mutta Pohjois-Karjala tuli lapsuudenkotiini ja innostuin tilaajaksi itse, kun Timonen aloitti kolumnistina. Pohjois-Karjalan ja nyttemmin Itäsuomalaisen tilaajana olen päässyt tutustumaan paitsi Lisbetin ja Timosen kirjoituksiin myös esimerkiksi Riiheläisen osuviin analyyseihin.
Olen oppinut uutta Esa Pakarisen varhaisesta urasta työväentalolla, lukenut kiinnostavia puheenvuoroja Joensuun-kollegoilta ja tutustunut uusiin luonto- ja kulttuurikohteisiin. Arvostan myös ympäristötietoisuutta, joka välittyy monissa kirjoituksissa.
Toivon, että saan lukea vielä monta monituista kotiinkannettua Itäsuomalaista!
Hyvää syksyä kaikille tekijöille ja lukijoille,
Anu Lahtinen
professori, Pohjois-Uusimaa
